1 Nopean oppimisen harha

Yliopistossa paineet opetella jatkuvaan virtaan uutta, monimutkaista ja soveltavaa materiaalia on melko kovat. Koulun ulkopuolista tekemistäkin löytyy rutkasti ja toivoisi, että oppiminen olisi mahdollisimman nopeaa ja vaivatonta. Nopea, silmissä tapahtuva oppiminen voi tosin johtaa harhaan. Kestävä ja syväluotaava oppiminen, jonka jälkeen asiat muistaa usean periodin jälkeenkin, tapahtuu kuitenkin melko hitaasti ponnistelun ja pähkäilyn kautta. Tieteeseen perustuvat oppimistavat aiheuttavat huonompaa lyhyen aikavälin oppimista, mutta peittoavat pidemmällä juoksulla lyhytnäköiset tekniikat [1].

Esimerkiksi alempana käsitelty tehtävätyyppien sekoittaminen tarkoittaa, että yksi tehtävätyyppi opitaan ehkä hitaammin kuin, jos tehtäisiin intensiivisesti vain yhtä tehtävätyyppiä. Tai kun opiskelun hajauttamisessa pidetään tarkoituksellisesti taukoa yhden aiheen opiskelusta, lyhyen aikavälin oppiminen hidastuu. Palkintona on kuitenkin tehokas tehtävätyyppien tunnistus ja opitun tartttuminen muistiin paljon pitemmäksi aikaa.

Tässä artikkelissaa käydään läpi muutamia tieteellisiin todisteisiin perustuvia oppimistapoja ja -tekniikoita, annetaan epätieteellisiä omakohtaisia vinkkejä ja ohjataan lisämateriaaleihin lukemaan oppimistavoista lisää. Suuri osa tästä tekstistä perustuu pitkälti David Epsteinin kirjan Range kappaleeseen 4, “Learning Fast and Slow” [2] ja vuoden 2007 Yhdysvaltojen opetusosaston (U.S. Department of Education) artikkeliin Organizing Instruction and Study to Improve Student Learning. [3]

2 Opiskelun hajauttaminen

Opiskelun hajauttaminen (“spacing”) tarkoittaa sitä, että ollaan tarkoituksella opiskelematta tiettyä aihetta keskittyneiden opiskelusessioiden välissä. Hajauttaminen auttaa muistamaan opiskeltua materiaalia paljon pidempään kuin jos materiaalia oltaisiin opiskeltu paljon samaan syssyyn ja sitten jätetty opiskeltu asia kokonaan, kuten perinteisessä ennen tenttiä tapahtuvassa pänttäämisessä. [3] Mielestäni tätä kannattaa käyttää esimerkiksi, jos haluaa muistaa viestinnän tai tuotantotalouden termejä pitkään vielä ensimmäisten kurssien jälkeenkin.

3 Tehtävätyyppien sekoittaminen

Tehtävätyyppien sekoittamisella (“interleaving”: blocked practice vs. mixed practice) tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi matematiikassa harjoitellaan useaa eri ongelmatyyppiä samaa aikaa eikä vain yhdentyyppisiä tehtäviä. Eli esimerkiksi Todennäköisyyslaskennan kurssilla laskettaisiin samaan opiskelusessioon Bayesin sääntöä, kombinatoriikkaa ja joukko-oppia. Eri tehtävätyypeistä on tietenkin tärkeää oppia perusteet ennen kuin voi lähteä sekoittamaan niitä keskenään. Tämä tekniikka voi auttaa tunnistamaan tehtävätyyppejä paremmin ja siten oppimaan käyttämään oikeita työkaluja käsillä olevan ongelman ratkaisuun. [4] Tämä metodi voi mielestäni toimia erityisen hyvin esimerkiksi matematiikan ja koodauksen kursseilla, jotka keskittyvät paljon ongelmanratkaisuun.

4 Tee itsellesi kokeita tai testejä

Itselleen tehdyt kokeet tai testit, joissa ei katso ennen kokeen tai testin päättymistä oikeita vastauksia, pakottavat aktiivisesti palauttamaan jo opittua materiaalia mieleen. Kokeet ja testit antavat mahdollisuuden harjoitella tiedon palauttamista muistista ja siten lujittavat tätä tietoa oppijan muistissa. [5] Väärien vastausten tuottaminen testeissä tai kokeissa ei ole haitallista, mikäli oikeat vastaukset paljastetaan kokeen tai testin päätyttyä ja väärät olettamat korjataan, ainakin mitä tulee faktoihin ja sanastoon. [6] Näiden testien ei tarvitse jäljitellä esimerkiksi kurssikoetta vaan ne voivat olla hyvinkin pienimuotoisia. Kunhan joutuu ponnistelemaan aiemmin läpikäytyä tietoa uudelleen mieleen.

Mielestäni tämä toimii kaikentyyppisille kursseille. Netistä löytää usein mallikysymyksiä kurssien aiheista, joihin on myös laadittu hyvin auki selitetyt vastaukset välivaiheiden kera. Tietenkin itse kurssin laskutehtävät toimivat myös eräänlaisena kokeena luennon tai kirjan kappaleen materiaaleista, joten niiden kanssa ei kannata laiskotella varsinkin, koska niihin on yleensä aina tarjolla laadukkaat mallivastaukset, kun palautusaika sulkeutuu. Jos ei ymmärrä jotain osaa mallivastauksista, kannattaa hanakasti tarttua assareita kädestä ja pyytää lisäselitystä.

5 Pyri rakentamaan perusteellisia selityksiä oppimateriaalin avainkonsepteista

Kun olet saanut oppiaiheesta perustiedot ja olet valmis rakentamaan syvempää ymmärrystä aiheesta, pyri rakentamaan perusteellisia selityksiä oppiaiheen olennaisimpiin konsepteihin. Perusteellisilla selityksillä tarkoitan selityksiä, jotka vetoavat kausaliteetteihin, hyvin perusteltuihin argumentteihin ja logiikkaan. Perusteellisia selityksiä (“deep explanations”) voivat olla esimerkiksi ne, jotka pyrkivät avaamaan syitä ja seuraksia historiallisille tapahtumille, ihmisten motivaatioille historiallisissa tapahtumissa, tieteellisiä perusteita tietyille teorioille tai loogisia perustelua matemaattisen todistuksen eri vaiheille. Kysymyksiä, jotka voivat käynnistä perusteellisten selitysten rakennuksen ovat esimerkiksi miksi, miksi ei, miten, mitä jos, miten X vertautuu Y:hyn ja mikä on todistusaineisto X:lle? [2] s. 29. Syvien perustelujen säännöllinen luominen on näytetty parantavan sekä aiheen ymmärrystä että oppimista. [7] [8].

Tämä metodi on mielestäni olennainen kaikille infon osa-alueilla, niin matemaattisten kaavojen, koodien toiminnan tai hyvän designin periaatteiden tunnistamisessa. Yliopistossa on vaikea paeta aiheiden pinnan alle menemistä ja mielestäni perusteellisten selitysten säännöllinen luominen on hyvä työkalu pakottaa itsensä luomaan syvempää ymmärrystä ja se voi paljastaa mitkä aiheet eivät ole aivan vielä hallussa.

6 Muutama kaverilta kuultu vinkki

Tämä kappale on lähinnä koonti oppimiskäytännöistä, jotka ovat kokemusperäisesti toimineet itselleni tai tutuilleni. Tämä osio kannattaakin ottaa hieman skeptisesti vastaan. Kokeile jos nämä kuulostavat yhtään siltä, että voisivat toimia, mutta älä anna liikaa painoarvoa vinkeille.

Opintojen ja taukojen jakaminen: Pyri löytymään itsellesi toimiva suhde opiskelua ja taukoa. Viisi tuntia tehokasta opiskelua putkeen on luultavasti pelkkä haavekuva ja joudutkin ottamaan säännöllisiä taukoja, jotta opiskelusi pysyy tehokkaana ja keskittyneenä. Joillekin kuuluisa Pomodoro-metodi toimii hyvin, toisille 45 min opiskelua 15 min tauolla, joillekin 50 min opiskelua 10 min tauolla. Kokeile mikä suhde on itsellesi tehokkain ja ole valmis muuttamaan suhdetta päiväkohtaisesti, jos huomaat kaipaavasi tiettyinä päivinä hieman lisää taukoaikaa.

Keskittymisen gradientti: Itseni kohdalla olen huomannut, että kannattaa tehdä vaikeimmat ja monimutkaisimmat opiskelut heti aamupäivästä, kun kahvi on tehnyt tehtävänsä, ja jättää hieman helpommat tehtävät iltapäivään, kun aivot alkavat vähitellen menettää tehoaan ja kirottu ‘aivosumu’ alkaa vaikeuttaa uuden oppimista. Tämä voisi olla esimerkiksi, että aamupäivästä teen aktiivista ongelmanratkaisua vaativan ärsyttävän koodipätkän tai matematiikan tehtävän ja iltapäivälle yritän säästää esimerkiksi datan muotoiluun oikeaan formaattiin, kevyemmän materiaalin läpilukuun, sähköpostien vastailuun tai kirjoitusvirheiden metsästämiseen esseestä. Pyrin aloittamaan vaikealla ja ärsyttävällä ja lopettamaan päivän helpommalla ja mekaanisella. Aina tätä luksusta ei löydy ja kaikki opiskeltava vaatisi suuren määrän aivotehoja. Siinä tapauksessa voi yrittää pidempää tauottamista ja ongelmien jakamista hyvin pieniin lähestyttäviin osiin.

Muistiinpanoja tekeminen: Muistiinpanojen tekeminen esimerkiksi luennolla tai luetusta materiaalista on perinteinen keino, mutta sitä ei kannata sivuuttaa ennen kuin kokeilee. Saman asian uudestaan kirjoittaminen voi tuntua hieman turhalta, mutta se mielestäni voi pakottaa hidastamaan tahtia, keskittymään paremmin materiaaliin ja siivilöimään tärkeimmät asiat muistiinpanoihin. Muistiinpanojen avulla myös kertaaminen on tehokkaampaa, kun on edessä kurssin olennaisimmat asiat tiiviissä muodossa.

Sopivan kiireen luominen: Sopiva kiire voi auttaa joitakin saavuttamaan opinnoissa enemmän rajoittamalla aikaa, jonka esimerkiksi esseiden hinkkaamiseen voi käyttää. Sopivalla kiireellä tarkoitan aikataulua, jossa asiat pitää saada melko pikaisesti pakettiin, että voi siirtyä seuraavan pariin, mutta ei tunnu että joutuu palauttamaan keskeneräisiä töitä, joihin ei ole ehtinyt perehtyä. Tämä ei ehkä ole puhtaasti oppimistapa, mutta se voi auttaa joitakin edistämään opintoja ja rajoittamaan yksittäisiin tehtäviin käytettyä aikaa.

Netin materiaalit: Jos kurssilla tarjotut materiaalit eivät tunnu omalla kohdalla tehokkailta tai ne jättävät epäselväksi joitain tärkeitä yksityiskohtia, kannattaa netin materiaalit kahlata lävitse. Erityiseti matematiikassa ja koodaamisessa tämä voi olla hyödyllistä, kun termistö ja konseptit ovat linjassa kurssilla käytettyjen kanssa. Viestinnän, designin tai tuotantotalouden suomenkielisillä kursseilla tämä voi olla hankalampaa, kun termit voivat olla paljon kurssikohtaisempia ja niiden konteksti hieman erilainen kuin netin vastaavien.

Koodaamiseen kynä ja paperi: Koodaamisessa kynän ja paperin käyttö voi avata abstraktit funktiot, ohjelmakokonaisuudet tai muuttujan sielunelämän suoraan silmien eteen. Koodamisen kera käytetty kierrevihko ja lyijykynä voivat olla kenties näppäimistöäkin tärkeämpi työkalu mitä tulee bugien löytämiseen ja välttämiseen ja yleisesti ongelman hahmottamiseen, kun näytön bittivilinä saa konkreettisemman muodon paperilla.

7 Lisälukemista

Suosittelisin lukemaan alussakin mainitut David Epsteinin kirjan Range kappaleen 4 “Learning, Fast and Slow” ja H. Pashler et. al. artikkelin Organizing Instruction and Study to Improve Student Learning (löytyy netistä täältä: https://files.eric.ed. gov/fulltext/ED498555.pdf), joihin tämä kirjoitus vahvasti pohjautuu.

Cal Newportin kirja How to Become a Straight-A Student pureutuu oppimistapojenkin ulkopuolella miten järjestää opiskelu tehokkaasti.

Anders Ericssonin kirja Peak käsittelee miten saavuttaa huipputuloksia tehokkaasti, ja sitä voi soveltaa hyvin myös oppimiseen.

YouTube on myös pullollaan hyviä oppimistapoihin keskittyviä videoita kuten tämä TIIAVOITTO-kanavan video: https://www.youtube.com/watch?v=J6noJWsiO04.

 

Valtteri Ingervo Elokuu 2021

 

Viitteet


  • [1]  Harry Bahrick ja Elizabeth Phelphs. ”Retention of Spanish vocabulary over 8 years”. Journal of Experimental Psychology: Learning, Memory, and Cognition 13 (huhti- kuu 1987), s. 344–349. doi: 10.1037/0278-7393.13.2.344.

  • [2]  D. Epstein. Range: How Generalists Triump in a Specialized World. Riverhead Books, 2019. isbn: 0735214484. url: https://www.amazon.com/Range-Generalists- Triumph-Specialized-World/dp/0735214484.

  • [3]  Harold Pashler et al. ”Organizing Instruction and Study to Improve Student Lear- ning. IES Practice Guide. NCER 2007-2004”. National Center for Education Re- search (tammikuu 2007). url: https://files.eric.ed.gov/fulltext/ED498555. pdf.

  • [4]  Doug Rohrer ja Kelli Taylor. ”The shuffling of mathematics problems improves learning”. Instructional Science 35 (lokakuu 2007), s. 481–498. doi: 10.1007/s11251- 007-9015-8.

  • [5]  III Henry L. Roediger ja Jeffrey D. Karpicke. ”The Power of Testing Memory: Basic Research and Implications for Educational Practice”. Perspectives on Psychological Science 1.3 (2006). PMID: 26151629, s. 181–210. doi: 10.1111/j.1745-6916. 2006.00012.x. eprint: https://doi.org/10.1111/j.1745-6916.2006.00012.x. url: https://doi.org/10.1111/j.1745-6916.2006.00012.x.

  • [6]  Harold Pashler et al. ”Enhancing learning and retarding forgetting: Choices and consequences”. Psychonomic bulletin review 14 (toukokuu 2007), s. 187–93. doi: 10.3758/BF03194050.

  • [7]  Linda Kucan ja Isabel Beck. ”Thinking Aloud and Reading Comprehension Re- search: Inquiry, Instruction, and Social Interaction”. Review of Educational Research 67 (syyskuu 1997), s. 271–299. doi: 10.3102/00346543067003271.

  • [8]  Scotty Craig et al. ”The Deep-Level-Reasoning-Question Effect: The Role of Dia- logue and Deep-Level-Reasoning Questions During Vicarious Learning”. Cognition and Instruction – COGNITION INSTRUCT 24 (elokuu 2006), s. 565–591. doi: 10.1207/s1532690xci2404_4.